Mistä muodostuu hyvä ja huono tasapaino?

Tasapainomme on osiensa summa. Pysymme pystyssä ja liikkeessä, kun aistitieto, liikkeet ja niitä yhdistävä hermosto toimivat hyvin – sekä kukin erikseen että yhdessä.

Tärkeimmät asiat lyhyesti

• Tasapaino syntyy aistitiedon, hermoston ja liikkeiden yhteistyöstä.
• Aistitietoa tulee kehosta, sisäkorvasta ja näöstä.
• Eniten tasapainoa haastavat seisominen ja kävely sekä liikkuva alusta, liikkuva ympäristö ja pimeys.
• Huimauksessa ja muissa tasapainohäiriöissä harjoittelun pitää olla tarkempaa ja suunnitelmallisempaa kuin yleisessä tasapainoharjoittelussa.

Tasapainoon vaikuttavia tekijöitä

Tasapainoon vaikuttavat muun muassa asento, alusta, valaistus, ympäristö ja se, mitä kulloinkin teemme. Eniten tasapainoa haastavat pystyasento ja liikkuminen. Siksi tasapainovaikeudet, huimaus ja huteruus ilmenevät tavallisimmin seisoessa ja kävellessä.

Aistitietoa tulee kehosta, silmistä ja sisäkorvasta. Hermosto yhdistää tiedon ja ohjaa sen pohjalta liikkeitä, kuten tasapainon korjauksia.

Eri tasapainovaikeudet korostuvat tietynlaisissa olosuhteissa. Esimerkiksi ikähuimauksessa vaikeuksia tuottaa erityisesti ei-tukeva tai liukas alusta. Alle on koottu, mistä tasapainon eri osat saavat tietonsa ja millaiset olosuhteet helpottavat tai vaikeuttavat niiden toimintaa.

Mitä hyvä tasapaino tarkoittaa arjessa?

Hyvä ja huono tasapaino ovat eriasteista kykyä selviytyä päivittäisistä toimista. Kun tasapaino on hyvä, mitään ei tarvitse jättää tekemättä siksi, että se tuntuu liian vaikealta, raskaalta tai pelottavalta.

Tasapaino on yksi niistä toiminnoista, jotka hoituvat tiedostamatta.

Hyvällä tasapainolla liikkeessä on varmuus – sen toimiessa hyvin emme joudu kiinnittämään siihen ylimääräistä huomiota.

Kenelle tarkempi harjoittelu sopii?

Jos tasapaino toimii lähtökohtaisesti hyvin, kaikenlaiset tasapainoharjoitukset toimivat yleensä hyvin.

Kun tasapainohäiriö on tarkempi, harjoitusten pitää olla tarkempia ja sopia omaan lähtötilanteeseen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi

• erilaiset huimausoireet
• ikääntyminen
• tekonivelleikkauksen jälkeinen aika
• sairaudet, kuten Parkinsonin tauti.

Silloin harjoittelun on oltava suunnitelmallisempaa kuin yleisessä tasapainoharjoittelussa.